Ranskan keltaliivimielenosoitukset

Eurooppa on sekaisin. Näin voinee sanoa ihan hyvällä omallatunnolla, kun katsoo, mitä vanhalla mantereella tapahtuu: Britannia pelaa juupas-eipäs-peliä brexitin kanssa, EU laittoi viimeaikaisella päätöksellään internetin pelisäännöt käytännössä kokonaan uusiksi ja uutisia uusista terrori-iskuista saadaan lukea miltei kuukausittain.

Ranskassa sen sijaan eletään sen modernin historian ehkä epävakainta aikaa: vuonna 2018 alkanut keltaliiviliike (yellow vests movement) on ajanut maan suurimmat kaupungit kaaokseen monien, useita päiviä kestävien mielenosoitusten vuoksi. Kuolonuhreiltakaan ei olla vältytty, kun kansalaiset ovat nousseet barrikadeille hallitusta ennen kaikkea presidentti Emmanuel Macronia vastaan.

Taustoja

Muutosvastarinnan aiheuttivat pääasiassa kolme seikkaa: kaavaillut veronkorotukset polttoaineeseen, nopeusrajoitusten laskeminen maan laajuisesti ja yleinen veropolitiikan muutos.

Emmanuel Macron on tunnettu uusiutuvan energian puolestapuhuja. Kun hänet valittiin Ranskan presidentiksi 2017, jo silloin hänen aatteensa fossiilisen polttoaineen aseman heikentämiseksi aiheuttivat epäilyksiä etenkin vähätuloisten kansalaisten riveissä. Kuten kaikki länsimaat, myös Ranska kerää verotuloja polttoaineen haittaverotuksen kautta. Maan hallituksen kaavailemat korotukset etenkin dieselin kuluttajahintaan nostatti suuren metelin, sillä toimenpiteen katsottiin osuvan kipeimmin juuri heikkotuloisimpaan kansanosaan, joka on riippuvainen yksityisautoilusta.

Samoin maanteiden yleisen nopeusrajoituksen laskeminen 90:stä 80:aan kilometriä tunnissa vaikutti maaseudulla asuvien päivittäiseen kulkemiseen niin suuresti, että pian muutoksen jälkeen automaattisia liikennekameroita alettiin vandalisoimaan ympäri Ranskaa toimintakelvottomaan kuntoon. “Peltipoliisit” ovat tänäkin päivänä rajun ilkivallan kohteena.

”Ranska ennen maailmaa”

Macronin ja Ranskan hallituksen muutosaikeet olivat vilpittömiä – hyvämaineista Ranskaa pidetään malliesimerkkinä ja mittapuuna monissa yhteiskunnallisissa asioissa, joten oli sangen loogista, että juuri Ranska halusi näyttää mallia muulle maailmalle ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa.

Ajoitus vain oli auttamattoman väärä: EU-alueen taloudellinen epävarmuus näkyi jo monessa sivistysvaltiossa kasvavina tuloeroina, eivätkä radikaalit veronkiristykset yksittäisten kotitalouksien tilannetta helpottanut. Vähätuloiset ranskalaiset suivaantuivat, kun heidän etujaan poljettiin, vaikkakin kyseessä oli sangen jalo tarkoitusperä.

Veronkiristysten uskottiin myös tuovan helpotusta maan yritysverotukseen, vaikka virallisen selityksen mukaan kohonneiden verojen tarkoituksena olisi vain lisätä Ranskan kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla sekä vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Imagotappio oli kuitenkin jo kärsitty ja valloille jäi ajatus, että uusien linjausten pääkärsijöiksi olisi tarkoituksella valittu Ranskan vähätuloisimmat.

Tapahtumia

Julkinen keskustelu ja nettikirjoittelu konkretisoitui ensimmäisen kerran 17. marraskuuta 2018, kun yli 300 000 ranskalaista osallistuivat mielenilmaukseen useissa kaupungeissa. Keltaisiin liiveihin pukeutuneet mielenosoittajat tekivät tiesulkuja ja estivät pääsyn monille tankkausasemille. Heti protestien ensimmäinen päivä vaati kaksi kuolonuhria ja neljänteen päivään mennessä 585 siviiliä ja 115 poliisia oli loukkaantunut mellakoissa.

Mielenosoittajien käyttämän keltaisen turvaliivin adaptoinnin alkuperä on asiantuntijoillekin mysteeri. Vuonna 2008 säädetyn lain mukaan jokaisen ranskalaisen autoilijan ja moottoripyöräilijän tulee kantaa ajoneuvossaan turvaliiviä onnettomuuksien varalta, ja juuri niiden helpon saatavuuden vuoksi niiden uskotaan yleistyneen “työläiskansan” yhteiseksi symboliksi.

Marras-joulukuussa tilanne äityi yhä pahemmaksi. Viranomaiset arvioivat, että Pariisin mielenosoitusten yhteydessä syntyi 24.–26.11. Yli 1,5 miljoonan euron edestä materiaalivahinkoa, puhumattakaan henkilövahingoista. Joulukuun levottomuuksissa lentokenttien kiitoteitä ja moottoriteitä vallattiin, liikkeitä ryösteltiin ja Emmanuel Macronin eroa vaadittiin äänekkäästi.

Macronin vastaus kansalle löi lisää bensaa liekkeihin

Kun mielenosoituksista ei näyttänyt tulevan loppua, Macron oli ahdistettu nurkkaan. Hän lupasi TV-puheessaan 12. joulukuuta 100 euron korotuksen minimipalkkoihin vuodeksi 2019. Samassa puheessa Ranskan presidentti julisti kansallisen taloudellisen ja sosiaalisen hätätilan.

Levoton liikehdintä kaduilla vain lisääntyi, kun ilmeni, että Macronin lupaama 100 euron korotus on haettavissa vain paikallisen sosiaaliturvajärjestelmän kautta niille, jotka ovat siihen oikeutettuja. Mielenosoitukset jatkuvat yhä tänäkin päivänä ja loukkaantuneiden kokonaismäärä on noussut lähes kolmeen tuhanteen. Maaliskuuhun 2019 mennessä mielenosoituksissa 10 ihmisen on ilmoitettu menehtyneen.

Toistaiseksi ratkaisua kriisiin ei ole näköpiirissä, mikä vaikuttaa haitallisesti koko EU:n sisä- ja talouspolitiikkaan. Europarlamenttivaalien lähestyessä onkin todennäköistä, että hallituksen täytyy tehdä isoja myönnytyksiä kansalle väliaikaisen sovun ja järjestyksen palauttamiseksi.