Uskonto- katoava vai muuttuva osa yhteiskuntaa?

Uskonnot ovat kaikkien tutkimusten osoittaman tiedon perusteella, olleet mukana ihmiskunnan historiassa alkuajoista lähtien ja ovat edelleenkin sitkeästi läsnä yhteiskunnassamme. Maailman kolme laajimmalle levinnyttä uskontoa, ovat kristinusko, islam ja hindulaisuus, suuruus järjestyksessä.

Uskonnot ovat luonnollisesti aikojen saatossa muuttaneet jonkin verran muotoaan, ja niiden harjoittaminen on saanut niin sanotusti rauhanomaisemman muodon, ainakin suurimmassa osassa maailmaa. Toki edelleen uskonnolliset vakaumukset aiheuttavat väkivaltaa ja sotia, mutta ainakin ollaan jo yleisesti tarkasteltuna omattu sivistyneempi ja inhimillisempi ajattelutapa.

Uskonnot ovat toimineet läpi aikojen rahan- ja vallankäytön välineenä ja monet ovat sitä mieltä, että se yhä vahvasti palvelee näitä osa-alueita. Uskonnot kuitenkin selkeästi toimivat usein myös hyvään elämään tähtäävinä tienviittoina, sekä toivoa ja lohtua antavana elämäntapana. Uskonnot näyttelevät suurta roolia etsiessämme vastauksia maailman syntyyn ja sen merkitykseen, niin universaalilta, globaalilta, kuin yksilön elämääkin koskevalta kannalta. Uskonto aiheena jakaa runsaasti mielipiteitä ja onkin yksi yhteiskuntamme kuumista perunoista ja suosituimmista puheenaiheista, lähes kaikkien ihmisryhmien kesken. Jokaisella varmasti on jokin mielipide aiheesta ja usein sen siivittämät keskustelut nostattavat pintaan myös varsin voimakkaita tunteita.

Uskonnot yhdistävät ja erottavat. Tuntuu hyvältä kuulua ryhmään, joka muodostuu samat uskomuskäsitykset ja arvomaailman omaavista ihmisistä. Moni kokeekin olevansa niin sanotusti omiensa joukossa, uskonnollisessa ryhmässään ja tuntee saavansa osakseen ymmärrystä ja lohtua. Vastaavasti uskontojen varjolla on myös helppo kritisoida ja arvostella muita, eri uskontoa edustavia henkilöitä, sekä omaksua ajattelutavan, jossa toisen ihmisen valinnat ja ajatukset ovat väärät, turmioon johtavat tai jopa peräisin itse paholaisesta. On hämmästyttävää huomata, kuinka uskonnot ovat vuosien saatossa onnistuneet monilta osin, säilyttämään hyvin vahvasti samat piirteet ja ajatusmallit, kuin satoja vuosia sitten. Ovatko uskonnot saamassa ehkä täysin uuden muodon tulevaisuudessa, vai sisältyykö niihin jotain hyvin rikkumatonta ja iäisyyden kestävää taikaa, joka tulee säilyttämään saman muotonsa ihmiskunnan loppuun asti?

Uskontojen asema tulevaisuudessa

Uskontojen tulevaisuudenkuvan ennustaminen, on yhtä mahdotonta ja turhaa, kuin ennustamisyritykset yleensäkin ovat. Paljon on spekulaatiota ja tutkimuksia osoittamaan sitä sun tätä, mutta viimeisimmät uutiset eivät ainakaan puhu uskovaisten määrän vähenemisestä, päinvastoin. 1970- luvulla oltiin lähestulkoon varmoja siitä, että modernisoituvan yhteiskunnan myötä uskonnot saavat väistyä tai vähintäänkin muuttaa mittavissa määrin muotoaan. Sittemmin moinen ennuste on jouduttu ottamaan luupin alle uudelleen ja todettukin  paikkansa pitämättömäksi.

Tieteellinen todellisuuskäsitys toki on edelleen laajenemaan päin, mutta uusien tutkimusten pohjalta, niin on myös uskonnon laita.

Maailman suurimman uskonnon titteli saattaakin pian siirtyä kristinuskolta, tällä hetkellä kakkospaikkaa pitävälle islaminuskolle. Muslimeja ennustetaan vuonna 2050 olevan suunnilleen kolmasosa maailman kokonaisväestöstä. Kuitenkin yleisesti kaikkien uskontojen edustajien määrän uskotaan kasvavan, ainoastaan buddhalaisuuden harjoittajien arvellaan pysyvän kutakuinkin samoissa lukemissa.

Islaminuskoisten määrän lisääntymiseen, kerrotaan vaikuttavan muun muassa suuremmat perhekoot ja nuori väestörakenne.

Jos kuitenkin tarkastellaan pelkästään Euroopan tilannetta, on se ainoa maanosa, jonne ennustetaan syntyvyyden laskua tulevaisuudessa ja uskonnottomien määrän yhä lisääntyvän. Silti Islamin leviäminen jatkuu myös Euroopassa, eivätkä uskonnot ole siis sukupuuttoon kuolemassa myöskään maailman pohjoisemmissa osissa.

Kuten sanottu, ennusteiden paikkansapitävyydestä on mahdotonta mennä takuuseen, eikä se ehkä ole tarkoituskaan. Todennäköistä toki on, että uskonnot jatkavat osana yhteiskuntaa mahdollisesti vielä pitkäänkin, ellei ikuisesti. Ikuisuuskysymyksiin mentäessä, on hyvä tunnusta sekin, ettei kukaan meistä varmasti osaa sanoa, kuinka pitkästä ajasta loputa puhutaan. Uskontojen tulevaisuus riippuu luonnollisesti myös aika pitkälti siitä, mikä on ihmiskunnan tulevaisuus. Kaikessa spekulaatiossa hauskinta on kuitenkin se, ettei kaiken pohdinnan ja arvailujen jälkeenkään voida olla varmoja yhtikäs mistään, ennen kuin asia omin silmin todetaan tapahtuneeksi. Uskontokeskusteluissa on muistettava myös niiden merkitys yleisesti, elämäntapana ja kulttuurina, joka siirtyy jälkipolville ikään kuin automaationa, sitä sen suuremmin välttämättä harjoittamatta. Uskontojen kokonaan hävitessä, myös suuri osa eri kulttuurien perimää tulisi katoamaan.

On varmasti selvää, että uskonnot, kaiken muun ohella,  silti jatkavat hidasta muodon muutostaan, vaikka eivät olisikaan jäämässä täysin historiaan. Varsinkin tulevien sukupolvien aikana, monet asiat tulevat kokemaan luonnollista muutosta, sillä on jopa sula mahdottomuus estää maailmaa muuttumasta. Kuinka paljon? Se onkin täysin toinen kysymys, joka vaatii hieman erilaista kärsivällisyyttä ja ennustamattomuuden sietokykyä.