Virtuaalitodellisuus osana arkea

Kirjainpari VR esiintyy yhä useammassa yhteydessä tänä päivänä. Virtual Reality, eli virtuaalitodellisuus on digitaalisesti luotu 3D-ympäristö, jota on mahdollista tutkia esimerkiksi VR-lasien avulla. VR on siis täysin keinotekoinen todellisuus, kun taas AR (augmented reality = ”jatkettu todellisuus”) yhdistelee tosielämän ja virtuaalitodellisuuden elementtejä esimerkiksi älypuhelimen kameran ja ruudun avulla.

Erityisesti pelialan valmistajat ovat tarttuneet hanakasti virtuaalitodellisuuden tuomiin mahdollisuuksiin. VR-pelejä löytyy käytännössä kaikista genreistä ja julkaisualustoista pelikonsoleista älypuhelimiin, eivätkä selainpohjaiset toteutuksetkaan ole välttyneet uudelta teknologialta – nykyään on olemassa jopa 3D-nettikasinoita, joilla suosikkislottejaan pääsee pelaamaan aidossa Vegasin hengessä juuri VR-lasien välityksellä. Vaikka Fortune Legends eivät ole vielä osa tätä kokemusta, ne ovat kuitenkin mielenkiintoinen harrastus.

VR: n monet ulottuvuudet

Vaikka juuri peli-ala onkin VR-teknologian suurin ja tunnetuin hyödyntäjä, virtuaalitodellisuudella on paljon muitakin käyttötarkoituksia. 3D-mallintajat ympäri maailman pystyvät VR:n ansiosta tekemään aiempaa tarkempia ja todentuntuisempia mallinnuksia, sillä nykyään suunniteltuihin rakennuksiin tai ympäristöihin pääsee oikeasti “sisään” pelkän tietokoneen ruudun tuijottamisen sijaan.

Eikä virtuaalitodellisuus ole pelkkää grafiikkaa, vaan yhtä hyvin VR-ympäristö voi olla kuvattua videomateriaalia. 360-videoihin perustuvia palveluita löytyy jo vino pino sovelluskaupoista, ja onpa muutama suomalaisbändikin jo julkaissut omia musiikkivideoitaan 360-formaatissa.

Juuri aitojen videoiden hyödyntäminen auttaa asiantuntijoiden arvioiden mukaan kehittämään VR-teknologian arkikäyttöön sopivaksi. Vielä toistaiseksi yhteiskunnallisesti mullistavia VR-käyttötarkoituksia ei olla liiemmin nähty, mutta tilanne tulee olemaan toinen, kun livekuva saadaan yhdistettyä VR-laseihin. Teknisesti ottaen se olisi teoriassa mahdollista jo tänä päivänä, mutta 360-livekuvan kustannustehokas striimaaminen ja saumaton toistaminen on vielä käytännössä mahdottomuus.

IoT + VR = ??

Jotta VR:n iso kuva hahmottuisi paremmin, unohdetaanpa pelit ja muut viihdevideot hetkeksi. “Virtuaalitodellisuus” on terminäkin juuri niin laaja kuin mitä sillä on soveltamismahdollisuuksia. IoT-ajattelu (Internet of Everything = ”kaiken internet”) luo tulevaisuudessa paljon käyttömahdollisuuksia myös VR:lle, sillä mitä useampi laite läppäristä leivänpaahtimeen on yhteydessä tietoverkkoon, sitä paremmin ihminen voi kontrolloida kodin laitteitaan etänä virtuaalitodellisuuden kautta.

Otetaanpa hypoteettinen, mutta todennäköisesti realistinen esimerkki tulevaisuudesta: internetiin yhdistetty pesukoneesi hajoaa. Et itse osaa korjata ongelmaa, joten otat yhteyttä korjaajaan. Korjaaja pyytää antamaan pesukoneen kyljessä olevan koodin, jonka avulla hän ottaa yhteyden pesukoneeseen virtuaalitodellisuuden kautta. Pelkän vikakoodin lukemisen sijaan korjaaja pystyy graafisen esitysmuodon ansiosta paikantamaan vian nopeasti ja kertomaan asiakkaalle välittömästi, onko vika korjattavissa itse vai täytyykö korjaajan tulla paikalle, ja kuinka suuresta laiteviasta on kyse.

Sci-fiä ehkä vielä tänään, mutta 10 vuoden päästä ehkä täyttä todellisuutta.

VR oppimisen tukena

VR on koulutusalallekin suuri mahdollisuus, mutta siihen suhtaudutaan toistaiseksi vielä hieman skeptisesti. Toisaalta syynä on käytännöllisten sovellusten vähyys, toisaalta se, että virtuaalilasit päässä istuviin oppilaisiin on vaikeampaa muodostaa puheyhteyttä.

Mitään teknologiaa ei millään alalla ole syytäkään ottaa käyttöön vain uutuudenviehätyksen vuoksi, mutta virtuaalitodellisuudesta voi tulla iso tekijä oppimis- ja muistihäiriöiden hoidossa. On olemassa erilaisia muistitekniikoita, jotka perustuvat siihen, että kaikki tieto visualisoidaan ja arkistoidaan, kuten laskut omiin mappeihinsa. Toisille tuo “muistihuone” onkin juuri työhuone, toisille kirjasto, toisille jotain muuta.

Virtuaalitodellisuuden ansiosta muistijäljen arkistointi ja palauttaminen tapahtuvat konkreettisemmin, kun kaikki ei ole oman mielikuvituksen varassa, vaan koko prosessin voi itse todistaa.